Tahdonvoimaa

4. January 2019

Kun Erinda Bajrami, 24, aloitti Frode Laursenilla Åstorpissa kolme vuotta sitten, hän ei osannut ruotsia juuri ollenkaan. Mutta Erinda ja hänen työryhmänsä esimies Annelie Lindell, 36, tulivat toimeen tahdonvoimalla ja elekielellä.
– Oma halu ratkaisee paljon, joten kielitaito ei välttämättä ole tärkeää, sanoo Annelie katsoen Erindaa, joka nyökkää.
– Kun aloitin, ajattelin, että näyttäkää minulle, mitä pitää tehdä, niin teen sen kyllä, hän kertoo. Hänen ja Annelien välinen henkilökemia oli kunnossa, vaikka virheitä sattui. Annelie on tästä yhtä mieltä:
– On tärkeää, että opettelemiseen varataan aikaa. Silloin kysymyksiin vastaaminen ei tunnu stressaavalta. Niitä nimittäin tulee aina kun työhön perehdytetään. Erinda mielestä juuri kysyminen tuntui aluksi vaikealta.
– Tunsin kyseleväni koko ajan ja pelkäsin, että muiden mielestä en osaa mitään. – Minusta oli parempi kysyä kuin tehdä virheitä, sanoo Annelie.

Muutamasta sanasta sujuvaan ruotsiin

Erinda muutti Kosovosta Ruotsiin vuonna 2014 mennäkseen naimisiin miehensä Seferin kanssa. Kun hän aloitti Frode Laursenilla maaliskuussa 2015, hän ei osasi vain muutaman sanan ruotsia. Siksi yhteydenpito rajoittui aluksi yksitavuisiin sanoihin ja elekieleen. Muutamassa kuukaudessa Erinda kuitenkin oppi ruotsia niin hyvin, että eleitä ei enää tarvittu.
– Olin työryhmän ainoa muunkielinen, joten minun piti oppia ruotsia, kertoo Erinda. Nykyään hän puhuu sujuvaa ruotsia ja toimii pakkaamossa työryhmän esimiehenä. Tässä tehtävässä hän ottaa vastaan uusia työntekijöitä, sekä ruotsalaisia että ulkomaalaisia. Siksi hän hyödyntää omia kokemuksiaan, jotta uusien työntekijöiden alku Frode Laursenilla sujuu hyvin.
– Kerron, että aina kannattaa kysyä, koska se on parempi vaihtoehto kuin virheiden tekeminen. Joskus voi olla vaikeaa saada aikaa riittämään työhön perehdyttämiseen, mutta yritän silti, koska tiedän, että perehdyttämistä tarvitaan.